keskiviikko 22. elokuuta 2012

Lapsuuden talo








Eräänä iltana suunnattiin kävelylenkkimme taloon, jossa mieheni on asunut pienenä poikana ja jonka omistaja sekä silloinen vuokraisäntä kuoli jo jokin aikaa sitten.
Osa talossa aikaansa viettävistä teini-ikäisistä käytti energiaansa ikkunoiden rikkomiseen, mutta ystävällisesti meidän tullessa paikalle haastattelivat miestäni, kun saivat tietää, että talo on tämän lapsuudenkoti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti